Kanaa Kung Pao

Viime sunnuntaina oli kiinalaisen vuoro pitkästä aikaa, eli tehtiin kanaa Kung Pao. Suhteellisen 'oikean' makuista tuli seuraavalla repetsillä, tai hyvää ainakin.

Kanaa Kung Pao

Marinadi

1 rkl soijaa
1 munan valkuainen
1 tl maizenaa
suolaa
viismaustetta

Kastike

5 rkl vettä
2 rkl soijaa
1 rkl makeaa chilikastiketta
1 rkl valkoviinietikkaa
viismaustetta
suolaa
2 tl maizenaa


300 g broilerin filettä
1 purjo
70 g cashewpähkinöitä
2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua inkivääriä
1 punainen chili
sesamöljyä

Ensin tehdään marinadi johon lisätään sopivan kokoisiksi palasiksi leikatut fileet ja jätetään maustumaan. Valmistetaan sitten erilliseen kulhoon odottaman kastike sekoittamalla aineet. Tämän jälkeen hienonnetaan valkosipuli ja inkivääri sekä viipaloidaan purjo sekä chili josta on poistettu siemenet. Kuumennetaan wokissa muutama ruokalusikallinen sesamöljyä jossa paistetaan tässä minuutin verran inkivääri, valkosipuli ja chili. Lisätään pannuun marinoituneet filepalaset ja ruskistetaan näitä muutama minuutti. Seuraavaksi lisätään purjot ja pähkinät ja paistetaan pari minuuttia. Lopuksi lisätään wokkiin kastike ja minuutin päästä Kung Pao on valmis tarjottavaksi basmitiriisin kanssa.

Lohta ja pinaattihöystöä

Lauantaina vuorossa oli yksi nykyisistä suosikkiruoistamme eli paistettua kirjolohta ja pinaattihöystöä, joka alun perin Ruokatorstai kirjasta löydettiin. Itse olin pitkään karsastanut pinaattia kaikessa muodossaan mutta tähän höystöön se kyllä sopii erinomaisesti, ja nykyään pinaattia voidaan meilläkin jo myös muissakin yhteyksissä harkita. Tätä täytyy kyllä kesällä koittaa tehdä muurikalla, on nimittäin oikeasti hyvää.

Lohta ostaessa nykyään tulee useimmmiten valittua kirjolohta merilohen sijaan. Omasta mielestä kirjolohi maistuu paremmalle kuin norjalainen tehosyötetty kassilohi. Lisäksi merilohen fileet on usein lähemmäs kymppikiloisesta kalasta veistetty, jolloin liha on todella karkeasyistä. Yleensä vielä hintakin kirjolohella on kaiken lisäksi matalampi.


Paistettu lohi

200-300 g kirjolohen filettä / nuppi
mustapippuria ja suolaa
voita


Poistetaan fileestä mahdolliset ruodot. Leikataan ihan peruspaloiksi tai tehdään perhospihvit. Paistetaan voissa nopeasti muutama minuutti per puoli siten että jää keskeltä mehukkaaksi, maustaen ripauksella mustapippuria ja suolaa. Jos käytetään normaaleja filepalasia, paistetaan mielellän vain nahkapuolelta ja haudutetaan foliohatun kanssa 'kypsäksi'.




Pinaattihöystö

100-200 g tuoretta pinaattia / nuppi kirsikkatomaatteja
4-6 siivua pekonia
1 punasipuli
puoli pussia (~40 g) pinjansiemeniä
oliiviöljyä
1 rkl balsamicoviinietikkaa





Poistetaan pinaatinlehdistä paksuimmat ruoteet ja hienonnetaan kevyesti. Pilkotaan samalla kirsikkatomaatit ja siivutetaan sipuli. Paahdetaan pinjansiemenet kuumalla pannulla ilman öljyä. Paistettaan tämänjälkeen pekonit rapsakoiksi ja nostetaan pois. Pyyhitään pannu, lisätään oliiviöljy ja kuullotetaan punasipulit nopeasti. Lisätään joukkoon pinaatit ja puolitetut tomaatit. Paistetaan vain muutama minuutti jottei tomaatit kypsy, lisätään pilkottu pekoni ja balsamico. Nostetaan pois liedeltä ja kasataan lautaselle pinjansiementen kera.

Loistavan makuista, suositellaan lämpimästi!

Ruokailloista maailmalle

Alun perin idea koko blogin pitämisestä lähti liikkeelle ruokailloistamme, joissa tarkoituksena on pienellä porukalla aina paneutua jonkin ennalta päätetyn maan ruokiin ja ruokakulttuuriin. Ensimmäinen ruokamatka taisi suuntautua Kreikkaan joskus pari vuotta sitten. Tällöin otettiin käytännöksi että seuraava maa valitaan siten, että kaikki osallistujat kirjaavat lapulle oman maansa joista arvotaan seuraava. Kreikasta matka jatkui Intiaan, sieltä Italian kautta Mexicoon, josta edelleen Ranskaan, Brasiliaan ja viimeiseksi Venäjälle. Seuraavaksi vuorossa olisi Thaimaa. Nyt jälkeenpäin harmittaa, ettei tullut kirjailtua ylös valmistettuja reseptejä eikä muutenkaan dokumentoitua ruokia kovin tarkasti, mutta koitetaan silti muistella näin jälkeenpäin mitä menút sisälsivät (löytyy blogin lopusta). Tarkkoja reseptejä ei jaksa lähteä enää jälkeenpäin selvittelemään mutta vastedes totta kai pitää kirjailla ylös.

Soppaa ja leipää

Tänään piti tehdä jotain suhteellisen nopeahkoa ja helppoa, kun kaupassa käyntikin venähti melko myöhäiseksi ja jalkapalloakin piti ehtiä sohvalle katsomaan. Päätettiin pyöräyttää joku keitto ja kylkeen Club Sandwichit. Aluksi suunnitelmissa oli tehdä perinteistä tomaattikeittoa mutta kallistuttiin kokeilemaan fenkolisoppaa.

Fenkolisosekeitto (vinkkiä kirjasta Ruokatorstai)

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pari (~300 g ) fenkolia
raastettua appelsiinin kuorta
3 dl kanalientä
0,5 dl ruokakermaa
suolaa ja valkopippuria
nokare voikkoa ja oliiviöljyä

Hienonna sipulit ja kuullota viitisen minuttia voin kanssa kattilassa. Pilko fenkolit suikaleiksi ja lisää kattilaan oliiviöljylorauksen kera. Annetaan hautua hiljaisella lämmöllä sillon tällön sekoitellen vartin verran. Lisää kanaliemi (kuutiosta) ja pari teelusikkaa raastettua appelsiinin kuorta ja jätä porisemaan vartiksi. Kun fenkolit ovat pehmenneet, pyöräytä sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää samalla tilkka kermaa.


Club Sandwich

2 tomaattia
1 punasipuli
salaattia
grillattua broilerin filettä (kaupan tiskiltä)
pekonia
paahtoleipää

Majoneesia, johon

1 munankeltuainen
rypsiöljyä
1 tl sinappia
1 tl valkoviinietikkaa
suolaa ja valkopippuria

Paista ensin pekonit, pari siivua per leipä. Viipaloi tomaatit, punasipuli ja broileri. Pesä ja kuivaa salaatti. Valmistetaan majoneesi: yksi huoneenlämpöinen munankeltuainen kulhoon, perään etikka, suolaa ja valkopippuria. Valutetaan öljyä hiljalleen kulhoon samanaikaisesti sauvasekoittimella tahnaa pyörittäen. Kunnes sopivan jähmeää, lisätään sinappi ja tarkistetaan maku.

Paahdetaan kevyesti leivät jotta pinta rapsakoituu vähän. Levitetään pinnoille majoneesia ja kasataan muut ainekset kahden leivän väliin. Halkaistaan kolmioiksi ja kiinnitetään hammastikuilla jottei leviä.
Sandwichit maittoivat taas kuten aina. Keitto oli mukava yllätys. Tosi raikas ja keväinen, jossa yhdistyi fenkolin vähän anismainen maku ja appelsiinin makeus. Tuoretta leipää olisi kyllä vielä kaivannut valmiin paahtoleivän sijasta.

Kesä tulee, grillit kuumiksi

Jotta pääsiäisestä ei pelkästään villasukkien makuisia muistoja jäänyt, harjoittelimme kesää ystävien kanssa eli avasimme grillikauden. Oma piha grilleineen on vielä kovan etsinnän alla mutta onneksi lounaisesta naapurikunnasta löytyy hyväksi todettu kaasugrilli ja muutenkin mukava ympäristö illanviettoon.

Tällä kertaa grillivuosi avattiin seuraavin eväin: broileria, maissia, täytettyjä sieniä, ribsejä ja katkarapuja. Maistuivatpa oluella huuhdeltuina mukavilta pitkän talven jälkeen. Jälkiruokaakin oli tarjolla, mämmik.. tai siis Mudcakea.

Broilerin filepihvit ja maissit pistettiin suoraan ritilälle. Herkkusieniä täyteltiin vuohen- ja sinihomejuustoilla. Ribsien ohjeena käyteltiin Pastanjauhajista löytynyttä loistavaksi osoittautunutta reseptiä. Itse ribsit haettiin Kauppahallista, ja näiden laatu olikin erinomainen yhdistelmä lihaa ja luuta juuri sopivasti läskillä höystettynä. Raakoja jättikatkaravunpyrstöjä marinoitiin sitruuna-öljy seoksessa tunnin verran ennen nopeaa grillausta vartaissa.

Helppoa ruokaa mutta aina yhtä hyvää. Tai vähintäänkin kesän parin ensimmäisen kuukauden ajan.

Palaneiden rasvojen hieman laskeudettua oli vuorossa sumpit ja naisen valmistama jälkiruoka, jonka makua on vaikea vastustaa. Voisikohan tähän vaikuttaa käytetyt pääraaka-aineet: suklaa, sokeri ja voi?

Mudcake

200 g suklaata
200 g voita
3,5 dl sokeria
1 dl jauhoja
1 tl leivinjauhoja
4 munaa

Sulata voi ja suklaa kattilassa ja jätä jäähtymään. Vatkaa sillä välin munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita tähän jauhot ja jäähtynyt suklaamassa. Kaada kakkuvuokaan ja paista 200 C tarpeeksi kauan että kuoret jähmettyy mutta tarpeeksi lyhyesti jotta kakun keskusta jää pehmeäksi.

Paistovaihe osoittautuikin hieman hankalammaksi. oikean koostumuksen saavuttamiseksi Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän piti riittää noin 10 min jota sokeasti uskottiin. No, ilmeni että keskusta oli todellakin jäänyt 'pehmeäksi' jonka vuoksi koko komeutta paistettiin myöhemmin vielä uudemman kerran parikymmentä minuuttia. Ilmeisesti pääsiäisen kunniaksi koostumus muistutti edelleen erehdyttävästi supisuomalaista mämmiä, toki makuunhan tortun rakenne ei vaikuttanut pätkääkään.

Pääsiäinen

Juhlapyhä tarkoittaa samaa kuin hyvä ruoka. Sitä odottaa, ja kaikki muu mukava pyhäpäivissä tulee ikään kuin plussana päälle.

Jostain itselleni hieman epäselväksi jääneestä syystä pääsiäiseen kuuluu oleellisena osana lammas, hieman samalla tavoin kuin joulu on yhtä kuin sian takamus. Poikkeuksen eri juhliin perinteisesti kuuluvista ruoista voidaan lukea Wappupäivään tyypillisesti kuuluvat suolasilli, perunasalaatti ja nakit, joiden syömisen syy selvisi erityisesti menneinä opiskeluvuosina. Sinänsä erilaisiin juhliin kuuluvat perinteet ovat hieno asia: esimerkiksi pääsiäisen ansiosta olen itsekin tutustunut ja tykästynytkin lampaaseen, osana ihmisen ruokavaliota siis.

Se pohjustuksesta, muutamana aiempana pääsiäisenä olemme tehneet suhteellisen perinteisiä lampaan paisteja, pakasteista luonnollisesti. Ihan hyviähän nuokin makujensa puolesta ovat olleet mutta tänä vuonna päätimme koittaa jotain hieman erilaista.

Johtuen naisen jonkinasteisesta mieltymättömyydestä lihapitoisuudeltaan alle sataprosenttisiin eläinkunnan raaka-aineisiin eli ns. 'nitkalihoihin', ajattelimme kokeilla lampaan paistin sijasta hieman nuoremman yksilön sisäfilettä. Koko menuksi lukuisia reseptejä selaillen muodostui pitkäperjantain illalliseksi karitsan sisäfilettä valkosipulikastikkeella ja rosmariini-valkosipuliperunoita.

Harrastelijakokkailijoina, ja varsinkin ihkauusia reseptejä kokeiltaessa, ruoanlaitossa melkeimpä vaikeinta on tekemisten ajoitus. Tällä kertaa tämäkin onnistui loistavasti eli osapuilleen näin: kastike tulille, perunoiden valmistelu ja uuniin, lihan valmistelu ja nopea ruskistus, uunin sammutus, kastikkeen suurustus ja lopulta lihan 'kypsennys'.


Valkosipulikastike (J.Sukulaa muunnellen kirjasta 'Nautitaan ja kokkaillaan, kokkaillaan ja nautitaan')

0.5 l hätäisen miehen lihalientä eli kiehuvaa vettä ja kuutio
0,25 dl sokeria
porkkana
palsternakka
pala selleriä
10 kynttä valkosipulia
1 sipuli
pari desiä punaviiniä
muutama rkl omenaviinietikkaa
valko- ja mustapippuria
laakerinlehti
oksa tuoretta timjamia
pari rkl maizenaa

Yksinkertaista valmistaa: Pilkotaan juurekset ja puolet valkosipuleista, lisätään ruskistettuun sokeriin etikan ja lihaliemen kanssa. Seuraavaksi sekaan mausteet jonka ja jätetään kiehumaan kasaan ilman kantta. Vartti ennen muiden valmistumista siivilöidään sattumat pois jonka jälkeen lisätään loput valkosipalit viipaloituina, haudutetaan kymmenisen minuuttia ja suurustetaan lopuksi maizena-punkkuseoksella.


Rosmariini-valkosipuliperunat (vinkkiä Gino D'Acampon kirjasta 'Fantastico!')

800 g jauhoisia perunoita
5 rkl oliiviöljyä
reilusti valkosipuleita
muutama rkl tuoretta rosmariinia
suolaa ja pippuria

Ensiksi uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Pestään perunat, laitetaan kattilaan, kiehautetaan ja keitetään jokunen minuutti koosta riippuen. Samalla kaadetaan öljy uunivadille ja laitetaan uuniin kuumiamaan. Tämän jälkeen pilkotaan kiehuneet perunat sopivan kokoisiksi paloiksi ja lisätään nämä kuumalle vadille pilkotun valkosipulin ja rosmariinin sekä suolan ja pippurin kanssa ja sekoitetaan tasaiseksi. Paistetaan 30-40 min kunnes kypsiä.


Karitsan sisäfile

1 (-2) kpl sisäfileitä per ruokailija
valkosipulia
suolaa pippuria

Poistetaan mahdolliset kalvot fileistä. Jos alöytyy ikaa, hierotaan hienonnettua valkosipulia fileiden pintaan ja annetaan maustua muutama tunti. Kuumennetaan nokare voita paistinpannussa, ruskistetaan fileiden pintaan nätti väri ja samalla maustetaan pippurilla ja suolalla. Tämän jälkeen kääritään fileet rullalle elmukelmuun ja lopuksi koko paketti vielä folioon. Varmistetaan että uunin lämpötila on reipas 100 C ja laitetaan paketti kypsymään, mieluusti sisälämpömittarin kera. Riippuen ruskistuksen kestosta ja fileiden paksuudesta annetaan kypsyä 5-10 min siten, että sisälämpötila on noin 55 C. Tällöin tuloksena pitäisi olla sisältä punertava ja mehukas pyöreä file, joka voidaan paloitella haluttuun muotoon annokseksi.

Ja eikun nauttimaan vihersalaatin ja hyvän punaviinin kera, jonka virkaa meidän tapauksessa onnistuneesti hoiti portugalainen JP Private Selection. Toimiva paketti kokonaisuudessaan, voimme suositella.

Zakuskaa Venäjällä

Zakuska (Alkuruoat)

Vodka

Silliä ja sipulia
Venäläiset munat
Venäläinen perunasalaatti
Friteeratut pallerot
Smetanasienet
Hapankaalia, suolakurkkua ja hunajaa
Köyhänmiehenkaviaari
Sienisalaatti


Pääruoka

Blinejä ja mätiä
Smetananautaruukku
Lihapiirakat


Jälkiruoka

Uunijäätelö

Brasilian Carnevaalit

Alkuruoka

Caipirinha

Coxinha de Frango (Kanapallerot)
Salsa Verde (Kevät salsa)

Pääruoka

Moquece de Camarao (Katkarapukasari)
Frango com Limao ý Queijo de Coentro (Limebroileria ja korianterijuustoa)
Manga Grelhado (Grillattu mango)
Mandioca Frita (Paistettu maniokki)
Arroz (Riisi)

Jälkiruoka

Key-Lime pie (limepiiras)
Castnha de Pará com Chocolate

Ranska

Ranskailtamat

Alkuruoka

Calvadossiideri

Sipulikeitto
Etanat valkosipuli-sinihomejuusto- ja aurinkokuivattutomaatti-täytteillä
Ilmakuivattu kinkku-vuohenjuusto-omena piirakat

Pääruoka

Siidereitä

Maalaissalaatti
Coq au Vin
Porsaannoisetit ja dijon-voi
Dijon kasvikset
Maalaisperunat

Jälkiruoka

Tarte Tatin
Cafe au lait

Mexico!

Mexicoiltamat

Alkuruoka

Tequila

Tequilatomaatit
Meloni-pepperoni salaatti
Pekoni-banaanit

Pääruoka

Tortillat jauhelihalla
Mole-kastike
Guacamole
Sitrussalsa

Jälkiruoka

Chilikaakao

Viva Italia

Italiailtamat

Alkuruoka

Roséviini

Marinoidut paprikat
Aurinkokuivatut tomaatit
Oliiveja
Tomaatti-mozzarella salaatti


Pääruoka

Valko- ja punaviini

Pizza Marghareta
Pinaatti-rucola raviolit ja salviavoi
Rosmariinikana
Valkosipuli-yrtti-focaccia

Ihmeitä Intiasta

Intiailtamat

Alkuruoka

Intialainen pippurivesi (tulinen tomaattipohjainen keitto)
Limekatkaravut
Naanleipä

Pääruoka

Tikka Masala
Kanaa ja Jogurttia
Intialaiset lihapullat
Riisi

Jälkiruoka

Mangolassi
Kookosbanaanit